Tuuli Ahlholm Antiikin pöly ei koskaan laskeudu

Onko klassillinen sivistys Sivistystä isolla S:llä?

  • Mitä yhteistä on Beldeveren Apollolla ja Kullervolla?
    Mitä yhteistä on Beldeveren Apollolla ja Kullervolla?

“Jättäytymällä vapaaehtoisesti eurooppalaisen kulttuuriyhteisön ulkopuolelle me vain korostamme että me täällä Pohjoismaissa olemme barbaareja.”

“Klassillisen arkeologian lehtoraatin lakkauttaminen on häpeäksi koko sivistysvaltion käsitteelle.”

“Länsimaisessa sivistysmaassa täytyy olla yliopisto, jossa pystyy opiskelemaan ja tutkimaan kulttuurimme syntyhistoriaa.”

Tässä muutama poiminta kommenteista, joita allekirjoittaneet ovat jättäneet internetissä tälläkin hetkellä kiertävään Helsingin yliopiston opiskelijoiden 11.5. aloittamaan adressiin, jolla vastustetaan Helsingin yliopiston päätöstä lakkauttaa antiikin kulttuurin ja klassillisen arkeologian lehtoraatti. Kun 13 vuotta kyseistä lehtoraatin virkaa ansiokkaasti hoitanut dosentti Leena Pietilä-Castrén tänä vuonna jää eläkkeelle, ei Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani aio enää nimittää viralle uutta haltijaa.

Vuonna 2014 myös Oulun klassillisen arkeologian lehtoraatti lakkautettiin. Helsingin yliopiston päätös tarkoittaakin, että kesän päättyessä Suomessa ei ole jäljellä yhtäkään klassillisen arkeologian yliopistovirkaa. Opiskelijoiden protestien jälkeen jonkinlaisia retorisia lupauksia on tehty, että alan kontaktiopetusta pyrittäisiin yhä tarjoamaan jossain muodossa, mutta herää epäilys, kuinka säännöllistä, monipuolista tai laadukasta tämä opetus voi tulevaisuudessa olla, kun jo nyt perusopetuksen järjestäminen antiikin fyysisestä perinnöstä kaikessa sen monimuotoisuudessa - taide, arkkitehtuuri, arkeologia, keramiikka, topografia, hautauskulttuuri, ja niin edespäin - lepäsi vain yhden viran harteilla. Suomesta uhkaa tulla ainoa Pohjoismaa, ellei ainoa Euroopan maa, jossa antiikin materiaalista kulttuuria ei enää käytännössä voi opiskella. Ruotsistakin löytyy viisi alan professuuria ja yhdeksän lehtoraattia.

Mihin antiikintutkimusta vielä tarvitaan?

Meille suomalaisille humanisteille Helsingin Yliopiston päätös on tietysti kuin sammiollinen jäävettä vasten kasvoja; pyhäinhäväistys! Tosin, me suomalaiset humanistit olemme jo ennestään vakuuttuneita, että mahdollisimman laaja humanististen tutkimusaineden kirjo, ja varsinkin antiikin kulttuurin tuntemus, ovat itsessään itseisarvoja: tiede ja akateeminen tutkimus ovat ihmisyyden korkeimpia funktioita, joita Suomen kaltaisten hyvinvointivaltioiden kuuluukin toteuttaa. Meille alan toimijoille ei myöskään tarvitse kertoa, kuinka ansiokas Suomen panos kokoonsa nähden on ollut antiikintutkimuksen kansainvälisillä kentillä. Kuka tahansa meistä osaisi lonkalta kertoa, kuinka keskeistä Suomessa koulutettujen arkeologien ja historijoitsijoiden työ on ollut kansainväliselle yhteisölle esimerkiksi Pompeijin kaivauksissa tai latinalaisten piirtokirjoitusten (epigrafiikan) tutkimuksessa, jopa nykyisillä pienillä resursseilla kituuttaen. Meitä ei yllätä ollenkaan, että yllä mainittu vetoomus on kerännyt jo melkein 2000 nimeä, joiden joukosta löytyy alan arvovaltaisimpien akateemikkojen nimiä Pohjoismaiden lisäksi ympäri maailmaa: Oxfordista, Cambridgesta, Ranskasta, Saksasta, Yhdysvalloista, Australiasta.

Mutta onko täysin itsestään selvää, että klassillisen perinteen vaaliminen ja tutkiminen Suomessa on itseisarvo vielä näin vuonna 2018? Ainakin on päässyt käymään niin, että Suomen korkeakouluinstituutiot ja kenties myös suurempi yleisö eivät näin enää usko. Tietysti osaltaan pitää syyttää nykyisen porvarihallituksemme rajuja leikkauksia yliopistokoulutukseen, joiden kitkerin kärki on osunut humanistitieteisiin ja nk. ‘pieniin aloihin’; ja toisaalta yleistä zeitgeistia, jossa jopa maan pääministeri voi julkisuudessa valittaa ‘kaiken maailman dosenteista’. Mutta ainakin itseäni alkoi myös huolestuttaa, että voisiko meillä humanisteillakin olla peiliin katsomista? Teemmekö me tarpeeksi, että kansa tietää meidän läsnäolostamme ja tekemämme työn tärkeydestä, jos vuodesta 1780-luvulta lähtien opetettu ala ollaan näin kepeästi kuihduttamassa pois?

Tietysti argumentti ‘näin pitää tehdä koska niin on aina tehty’ ei ole koskaan kovin hyvä peruste millekään. Joku voisi kyseenalaistaa, että miksi näin vuonna 2018 globaalissa Suomessa meidän pitäisi yhä antaa antiikintutkimukselle erityisasema. Eikö antiikintutkimus ja latinan löpötys ole muinaisjäänne ajalta, jolloin maailmankuvamme oli paljon kapeampi ja uskoimme, että ‘eurooppalainen sivistys’ oli jonkinlainen timanttinen entiteetti, jonka loivat valkoiset, keski-ikäiset miehet Perikleen Ateenassa - ja että kaikki kulttuuri, joka ei ollut tämän perinteen suoraa jatketta tai emulointia, ei ollut sivistystä ollenkaan? Eikö nykymaailmassa muinaiskreikkaa lähinnä opiskele kultalusikka suussa syntyneet kermaperseet, joilla on varaa olla tekemättä “oikeita töitä” ja sen sijaan istua nahkatuolissa konjakkilasia huljutellen ja väitellä homeroslaisesta runomitasta? Miksi meillä Suomessa edes pitäisi olla klassillisen arkeologian osaajia, kun itse arkeologiset artefaktit löytyvät lähinnä sieltä Välimeren rannalta 2000 kilometrin päästä?

Näissä kaikissa vastalauseissa on pieni totuuden siemen - suomalaisten yhteys antiikkiin ei enää näytä olevan kaikille ilmiselvää, ja historiallisesti latinan, kreikan ja antiikin harrastajat ovat pyrkineet luomaan tietoisen eksklusiivista ja snobistista kerhoa. Klassillisella sivistyksellä on ollut kenties kyseenalaisenkin suuri asema eurooppalaisessa yhteiskunnassa.

Mutta juuri tässä profeetallisessa roolissa, jota antiikin Kreikka ja Rooma ovat aina kantaneet Euroopassa, piilee syy sille miksi antiikintutkimuksen säilyttäminen oleellisena osana yliopistojemme kulttuuria on kriittisen tärkeää. Antiikin estetiikka, arkkitehtuuri, tiede, retoriikka, kirjallisuus ja politiikka ovat olleet koko eurooppalaisen historian halki se täydellisen ihmiskuvan malli, johon jokainen koskaan kynään, pensseliin, talttaan tai harppiin tarttunut eurooppalainen pyrki aina 1900-luvun alkuun asti. Sokrates, Parthenonin veistokset, Platon, Aristoteles, tragedia, demokratia, Aleksanteri Suuri, Caesarin valloitukset, Rooman laki, Cicero, akveduktit, imperiumi, Vergilius… Jos haluamme ymmärtää mitään eurooppalaisen kulttuurin tai historian suuntauksia renesanssitaiteesta kolonialismiin, niin meidän on myös ymmärrettävä niitä malleja ja teorioita, jotka antoivat historian toimijoille kipinän ja rationaalin niiden toteuttamiseen - eli antiikin perintöä.

Antiikin perintö elää Suomen nykypäivässä

Antiikin kulttuurin elinvoimainen ja ajantasainen opetus ei ole tärkeää pelkästään Euroopan ymmärtämisen kannalta; antiikin perintö on myös itsenäisen Suomen historiaa. Meidän koko yhteiskuntamme ja kulttuurimme on rakennettu ammentamalla, leikkaamalla ja liimamalla rakennuspaloja antiikin henkisestä maisemasta. Kuinka moni suomalainen vielä tiedostaa, kuinka kiinteästi Suomea rakentaneet taiteilijat, kirjailijat ja valtiomiehet pitivät katseensa kiinnitettynä “loisteliaaseen” klassiseen menneisyyteen? Kun suomalaisuuden käsitettä alettiin vihdoin tietoisesti luoda käsivoimin, kaikkein tärkein kysymys oli aina, että miten todistaa, että suomalaiset eivät ole muita eurooppalaisia huonompia, eli että mekin olemme osa samaa antiikin Sivistyksen tarinaa.

Historian ensimmäinen kirjallinen ylistys suomalaisista kansakuntana on 22-vuotiaan porilaisen Johan Paulinuksen muinaiskreikaksi vuonna 1678 kirjoittama Magnus Principatus Finlandia. Runoelmassa hän ylistää niin Suomen sitkeää kansaa ja routaista maata kuin sitä, että antiikin Kreikan muusat ovat laskeutuneet Suomeen ja tuoneet sivistyksen valon mukanaan. Antiikin mytologia ja estetiikka olivat tärkeä osa niin kansallisrunoilijoidemme Runebergin ja Eino Leinon kuin ensimmäisen modernin ja teollistuvan Suomen kuvaajan, Pentti Saarikosken, sielunmaisemaa. Tarvitseeko edes erikseen mainita kirjallisuutemme superryhmää Tulenkantajat, joiden nimi oli suora viittaus Prometheuksen myyttiin - joka toki myös on inspiraatio Prometheus-liikkeen takana, josta on tullut maailmanlaajuisesti uniikki osa suomalaisten nuorten aikuistumisriittejä. Joka joulu koululapset marssitetaan joulukirkkoon kuulemaan, kuinka keisari Augustus antoi käskyn, että kaikki maailma oli verolle pantava. Helsingissä Eduskuntatalo korinttilaisine pylväineen ja Senaatintori uusklassisessa komeudessaan ovat pysyvia monumentteja siita, kuinka antiikin materiaalinen kulttuuri saneli myös suomalaisen urbaanin identiteetin ja poliittisen vallan muotokielen. Vain pieni pintaraapaisu riittää osoittamaan, että monet symbolit, jotka me tänä päivänä koemme ‘suomalaisiksi’, ovat toistoja ja sovituksia antiikin kaiuista.

Antiikin perintö on suositumpaa kuin koskaan

Viidessäkymmenessä vuodessa paljon on muuttunut, vaikka mielikuvat eivät kenties olekaan. On surullista, että antiikintutkimuksen status Suomen korkeakouluissa on laskenut samalla, kun antiikin perintö on demokratisoitunut: alan ammattilaisista voi löytyä tänä päivänä myös työväenluokan vesoja, ja antiikki on elokuvien, tv-sarjojen ja videopelien kautta paremmin tunnettu suuren yleisön keskuudessa kuin se on ollut koskaan ihmiskunnan historiassa. Media ja populaarikulttuuri kierrättävät antiikin esikuvia pyrkiessään selittämään 2000-luvun poliittisen kaoottisuuden ja fragmentoitumisen aikakautta; Donald Trumpia on mediassa verrattu Rooman keisareista ainakin Caligulaan, Neroon, Commodukseen ja Tiberiukseen. Antiikin hahmot ja symbolit elävät globaalissa, kollektiivisessa muistissamme niin voimakkaasti, että niitä heitellään ilmaan liiankin heppoisasti; on todellinen riski, että historiaamme väärinymmärretään ja väärinkäytetään. Esimerkiksi Amerikassa alt-right käyttää propagandassaan antiikin symboleja ‘puhtaan valkoisen rodun’ kimaltelevina paradigmoina.

Me tarvitsemme siis kipeästi asiantuntijoita, jotka pystyvät analysoimaan kriittisesti antiikin kulttuuria ja sen elävää perintöä nykypäivänä - niin akateemisissa julkaisuissa kuin sitten julkisessa ja sosiaalisessa mediassa. Näin esimerkiksi hiljattain teki Cambridgen Rooman historian professori Mary Beard, joka on kovaäänisesti vastustanut äärioikeiston “klassillista fantasiaa” tekemällä selväksi, että Rooman valtakunta oli etniseltä kokoonpanoltaan kaikkea muuta kuin lumenvalkea - tai Helsingin yliopiston latinan ja Rooman kirjallisuuden dosentti Maijastina Kahlos, joka kirjoitti aiheesta artikkelin Suomen Kuvalehteen.  Elitistisen, länsimaakeskeisen, orientalistisen, seksistisen ja muiden erilaisten tummanpuhuvien ismien - joilla tässä voisin syyttävästi kuvata klassisen sivistyksen suuntauksia vuosituhansien saatolta - perinnön suurimpia kriitikoita ovatkin monesti antiikintutkijat itse.

Antiikintutkijoita vuonna 2018 siis tarvitaan paitsi analysoimaan jatkuvasti maasta ja manuskripteistä kaivettavaa uutta historiallista materiaalia - ja uskokaa pois, uuden ja tutkimattoman lähdeaineiston virta on valtava - mutta myös kirjoittamaan uudelleen vuosisatoja vanhoja käsityksiä siitä, mitä antiikissa oikeasti tapahtui ja arvioimaan, mitä antiikin perintö tänä päivänä tarkoittaa. Meillä Suomessa ei ole varaa jäädä tämän diskurssin ulkopuolelle. Antiikin perintö ei ole vain “silta Eurooppaan” tai abstrakti “Sivistyksen ruumiillistuma” - me suomalaiset  kansakuntana olemme osa elävää antiikin perintöä. Antiikin materiaalisen kulttuuriin opetuksen säilyttäminen on tarkeää niin korkeakoulujemme maineelle, kansainväliselle antiikintutkimuksen yhteisölle, kuin omien juuriemme ja identiteettiemme jatkuvalle, kriittiselle tutkiskelulle. Itse asiassa, me tarvitsemme antiikin sivistyksen tuntijoita tänään enemmän kuin silloin 1600-luvulla, kun Johan Paulinus runoili Kreikan muusat Suomeen ja visioi Suomesta eurooppalaisen sivistysvaltion. Antiikin kulttuurin ja klassillisen arkeologian lehtoraatin lakkauttaminen on suunnaton virhe, josta on vaikea enää palata takaisin.  


Kirjoittaja tekee väitöskirjaa keisarillisen Rooman sosiaali- ja kulttuurihistoriasta, klassillisen aivovuodon johdosta Oxfordissa. Vetoomuksen lehtoraatin säilyttämisen puolesta voi allekirjoittaa täällä ja lehtoraatin lakkauttamisesta HY:n opiskelijoiden näkökulmasta voi lukea antiikin kielten ja kulttuurien opiskelijoiden ainejärjestö Symposionin sivuilta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Juha Hämäläinen

Yliopistoon tulee trumpologian ja globaalin jenkkiläistymisen professuurit, jotka oppituolit rahoittaa Disney World ja Coca Cola sekä stipendit jakaa McDonalds.

Lisäksi saamme Helsingin Kauppiaiden rahoittaman professuurin jääkiakon business development logiikalle. Molemmat merkittäviä suomalaisia tieteenalansa avauksia kansainvälisesti, joita ilman emme pärjäisi.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Me suomalaiset kansakuntana olemme osa elävää antiikin perintöä." Tämä on totta enemmän kuin uskommekaan. Muinaisen mytologian ja symboliikan harrastajana tälläiset puheenvuorot antiikin kulttuuriperinnön säilymisestä ja merkityksestä nykypäivään kiinnostavat minua.

Jos puheenvuorosi alkaa usein sanoilla: "Jo muinaiset roomalaiset...", niin tähän tyyliin sopisi hyvin päätössanoiksi: "Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava." :)

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus/vetoomus. Lopussa esiteltyjä perusteluja antiikkitietouden tärkeydestä oli ehkä hieman virtaviivaistettu. Omasta mielestäni Alt-Right tyyppinen liike voi hyvinkin vedota tiettyihin Antiikin varhaisempiin kausiin omina valtio-ihanteinaan: esimerkiksi Kreikan kukoistuskauteen tai tasavallan aikaiseen ts. lähinnä Italian niemimaalle rajoittuneeseen Rooman valtakuntaan. Erityisesti kreikkalaiset tekivät jyrkän eron oman etnisen ryhmänsä ja barbaarien välille. Eri kaupunkivaltiot kilpailivat keskenään, mutta yhdistyivät, kun vastassa olivat selkeästi barbaareiksi luettavat vieraat kansat.

Tasavaltalaisajan Roomalle patrioottisuus ja tietty yksietnisyys olivat leimaa antavia. Vasta keisariajan alun merkittävien valloitussotien jälkeen valtakunta alkoi muuttua monenkeskiseksi ja monietniseksi. Rooman valtakunnassa sotilaallisten valloitusten ja niiden kautta kaukaisten provinssien resurssien valjastaminen keskushallinnon alaisuuteen muistuttaa nykypäivän globalisaatiota sikäli, että muinaisen Rooman tilalle voi asettaa vaikkapa Washington DC:n ja sen havitteleman Amerikan ensisijaisuutta tavoittelevan maailmanjärjestyksen. Tässä prosessissa etnisen heimo- tai kansallistunteen sijaan tilalle asettuvat puhtaasti taloudelliset, sotilaalliset tai tekniset pyrkimykset sekä niiden ensisijaisuus. Etnisyys ei saa häiritä kansainvälisten korporaatioiden voitontavoittelua.

Eli jos Roomaa käytetään monietnisyyden esikuvana, niin on syytä erotella eri aikakaudet ja moni kriitikko kysyykin suoraan eikö monietnisyys oikeastaan tarjonnut ainekset koko valtakunnan hajoamiseen, kun yhdistävä tunne kansalaisuudesta laimeni olemattomaksi ja tilanne tuli lähinnä enää puhdas taloudellisen hyödyn tai ’helpon elämän’ tavoittelu. Kristinusko hidasti Rooman lopullista hajoamista, mutta ei onnistunut elvyttämään sen kukoistusajan henkeä. Rooma alkoi konkreettisesti hajota siinä vaiheessa, kun sen rajoja ja yhtenäisyyttä varjelevalle monietniselle armeijalle ei enää löytynyt riittävän vauraita tai karismaattisia palkanmaksajia.

Käyttäjän TuuliAhlholm kuva
Tuuli Ahlholm

Hei Jouni, kiitos hyvästä ja pitkästä kommentista!

En tosiaan mennyt kovin syvälle tässä kysymykseen antiikin monietnisyydestä ja Amerikan alt-rightista - monimutkainen debaatti, josta saisi itsessään erinomaisen aiheen blogikirjoitukselle (tai miksei vaikka kirjallekin). Toivottavasti kukaan lukija ei saanut sitä mielikuvaa, että pitäisin muinaista Roomaa jonkinlaisena monietnisyyden esikuvana, tai jotain jota pitäisi emuloida. Mitä enemmän antiikin historiasta oppii, sitä enemmän ymmärtää, kuinka epäoikeudenmukaisia ja julmia yhteiskuntajärjestelmiä antiikin Kreikka ja Rooma olivat, ja kuinka monilta antiikin 'hyveiltä' ja 'saavutuksilta' menee moraalinen pohja pois alta, kun niitä alkaa tarkastella suurennuslasin kanssa.

Nämä perspektiivit usein unohtuvat niiltä ryhmiltä, jotka tänä päivänä pistävät antiikin symbolit jalustalle valkoisen rodun ja länsimaisen kulttuurin lippulaivoina. Lisäksi se, että meidän käsitteemme 'roduista', kulttuurisesta paremmuudesta ja etnisyydestä ovat moderneja käsitteitä, joita ei todellakaan noin vain voi soveltaa antiikin ajatteluun. Vaikka klassisen ajan kreikkalaiset näkivätkin eron kreikkalaisten ja 'barbaarien' välillä, voisin väittää myös että kreikan kieli ja kreikkalaisen poliksen kansalaisuus olivat huomattavasti tärkeämpiä erottavia tekijoitä kuin 'rodullinen' ajattelu; ja ajatus yhteisestä hellenismistä on loppujen lopuksi suhteellisen myöhäinen kehitys, ja jokaisen kreikkalaisen 'isänmaa' oli oma polis. Taas esimerkiksi keisarillisen Rooman huipulla ihonväri tai maantieteellinen alkuperä merkitsivät huomattavasti vähemmän, kuin alt-right haluaisi, että ne tässä 'länsimaisen historian suurimmassa imperialistisessa saavutuksessa' merkitsivät. Laillinen status, kuten Rooman kansalaisuus, sukupuoli, orja/vapautettu orja jne. oli tärkein ihmisen arvon määrittävä tekijä. Näin siis 'valkoinen' eurooppalainen saattoi olla orjana sosiaalisen pyramidin pohjimmaisena siinä missä vaikka Libyasta kotoisin olevat kansalaiset saattoivat nousta korkealle armeijassa ja senaatissa, tai vaikka keisariksi asti (Septimius Severus).

Olet toki myös oikeassa siinä, että nämäkään ajatukset etnisyydestä eivät olleet mitään vakioita koko antiikin aikakauden ajan, vaan etnisen ajattelun malleja antiikissa pitää aina tarkastella aika- ja paikkakohtaisesti.

Juha Hämäläinen

#4. Antiikin aikaan kuuluivat kaikki ne ongelmat, joista nykyäänkin kärsitään.

Antiikin ajan Välimeren ympäristöllä oli kuitenkin muutama asia paremmin. Näistä tärkein oli pieni väestö kaikkialla.

Kaikkien globaalien nykyongelmien perussyy on ylisuuri väestö ja väestön jatkuva raju kasvu.

Antiikin aikaan ylikansoitettuja alueita ei ollut oikeastaan missään. Suurimmat väestötiheydet olivat muutamassa kaupungissa ja Niilin sekä Irakin jokien varsilla ja suistoissa, joissa maa tuotti ruokaa suhteellisen helposti, usein ja paljon.

Kun vertaamme antiikin aikaa nykypäivään on helppo havaita, ettemme ihmisen ydinongelmassa ole oppineet mitään. Lisäännymme kuin kanit eikä asiasta saisi poliittisen korrektiuden takia edes ketään syyllistää. Hulluus jatkuu esteettä, vaikka kuljemme kohti totaalia katastrofia. Ratkaisumme väestöräjähdykseen on massamuuton salliminen ikäänkuin sillä mitään ratkaistaisiin.

Käyttäjän TuuliAhlholm kuva
Tuuli Ahlholm Vastaus kommenttiin #5

No, en itse asiassa lähtisi väittämään, että ylikansoitus ei olisi ollut ajoittain suurikin ongelma antiikissa. Se vaan ei ole suoraan verrattavissa nykyiseen ylikansiotusongelmaan, niin kuin ei oikeastaan mikään antiikin ilmiö. Kun viljelytekniikat eivät olleet vielä erityisen tehokkaita, varmoja tai tuotteliaita (verrattuna nykypäivään), ja varsinkin kun esimerkiksi vuoristoisessa Kreikassa viljeltäväksi kelpaavaa maata ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljoa, ruoka yksinkertaisesti ei riittänyt yhteisön ylläpitämiseen kun väestö kasvoi nopealla tempolla muuttoliikkeiden tai luonnollisen väestönkasvun kautta. Siitä, että antiikissa keskimääräinen väestöntiheys ei ollut korkea ei siis voi suoraan tehdä sitä johtopäätöstä, että ylikansoitus ei ollut ongelma antiikissa. Kuinka vakava ongelma tai pysyvä trendi ylikansoitus oli eri antiikin ajanjaksoina on vaikea arvioida ja aiheesta on akateemikoiden keskuudessa paljon eriäviä mielipiteitä, mutta kyllä ylikansoituksesta johtuvia nälänhätiä, konflikteja ja kolonialistisia valloitusretkiä tapahtui useaan kertaan antiikin historian aikana. Toki mm. ympäristö- ja ilmasto-ongelmat, jotka ovat nykypäivän liikakansoituksen vakavampia seurauksia, olivat aivan eri skaalaa antiikin aikana.

Antiikissa kuitenkin valtava osa väestöstä eli eriasteisessa orjuudessa ja yhteiskunnan eriarvoisuus oli huomattava - esimerkiksi Perikleen Ateenassa arvioilta vain noin 10% Ateenan asukkaista oli täydet kansalaisoikeudet. Ja antiikissa ihmisten väkivaltainen lahtaaminen mitä mielikuvituksillisimmin keinoin oli normalisoitu areenaviihteeksi. En siis itse hirveästi näe syitä nostalgisoida antiikiin yhteiskuntien perään :)

Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #6

#6. Nälänhätää voi kokea yksittäinen ihminenkin, jos ei ruokaa saa kasvatettua. Antiikin nälänhädät johtuivat muuttuneista luonnonoloista, kulkutaudeista ja sodista, joiden vaikutuksiin ei pystytty varautumaan hyvin. Nälänhädän syy ei sinällään ollut väestön koko. Ei edes Egyptissä, jonka väestö oli miljoonapäinen jo faaraoiden aikaan.

Nostalgian toit itse keskusteluun. Ei kukaan sivistynyt ihminen pidä menneitä yhteiskuntia minään ihanteina. Ei kannata edes nykyisiä näin nähdä.

Antiikin ajattelijoiden merkitystä ei voi korostaa liikaa. Heidän ajatuksensa ja varhainen tieteen ja logiikan kehitys ovat länsimaisen sivistyksen perusta. Tätä eivät kaikki suomalaiset ymmärrä juuri, koska heidän sivistyksensä taso on niin heikko. Valitettavasti näin on.

Käyttäjän TuuliAhlholm kuva
Tuuli Ahlholm Vastaus kommenttiin #9

En oikein ymmärrä, mitä haet takaa sanomalla, että liikakansoitus on ihan eri ongelma kuin ruokaresurssien riittämättömyys. Eihän 'liikakansoitus' ole itsessään se ongelma, joka vahingoittaa yhteisöjä - ts. ihmisiä harvemmin liiskaantuu hengiltä ihan vain koska yhdellä alueella asuu liikaa ihmisiä - vaan liikakansoituksen mukanaan tuomat ongelmat, eli ruokaresurssien riittämättömyys, tilan ja resurssien puutteesta johtuvat konfliktit ja eriarvoistuminen, tautien leviäminen, auktoritäättien kyvyttömyys pitää yllä tehokasta yhteiskuntajärjestelmää, ympäristöhaitat ja niin edespäin. Tällaisia liikakansoituksen ongelmia on jo pitkään ajateltu olevan esimerkiksi arkaaisten kreikkalaisten valtavan ekspansion ja kolonisaation taustalla - siirtokuntiahan perustettiin aina Afrikan ja Mustanmeren rannikoille asti, joskus väkivalloin, kun maata ei manner-Kreikassa yksinkertaisesti riittänyt kaikkien ruokkimiseen ja kaikkien vapaiden kansalaisten omistettavaksi. Esimerkiksi Aristoteleen ja Platonin teksteistä löytyy selkeitä huolenilmaisuja hallitsemattomasta väestönkasvusta. Isoissa kaupungeissa kuten Roomassa myös voi tunnistaa näitä mahdollisia korkean väestönkasvun ja liikakansoituksen vitsauksia, kuten kulkutaudit ja ahdas ja huonolaatuinen rakentaminen.

Toki näiden demografian kysymysten tutkiminen on todella vaikeaa kun minkäänlaisia tilastoja väestönkasvuista tai muuttoliikkeistä meillä ei tietenkään ole; on aika lailla mahdotonta sanoa täysin varmasti, että kreikkalaisten kolonisaation päämotiivi oli juuri manner-Kreikan ylikansoitus, kun emme pääse ajan ihmisten ajatuksiin käsiksi, vaikka se aika loogiselta selitykseltä näyttääkin. Jos tällaiset historiantutkimuksen kysymykset ja vaikeudet kiinnostaa, Bruce Frierin artikkeli on hyvä, kriittinen ja menevällä tyylillä kirjoitettu perusartikkeli ylikansoituksen kysymyksestä antiikin Roomasa: https://www.academia.edu/23721218/More_is_Worse_So...

Ja en siis yrittänytkään vihjata, että sinä henkilökohtaisesti nostalgisoit antiikin maailman perään, kunhan lisäsin tuollaisen sivuhuomautuksen - pahoittelen, jos tuli se mielikuva, että näin tein!

Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #10

#10. Juu ei tarvitse anteeksi pyytää. Näissä blogikeskusteluissa aina on riski ymmärtää toinen väärin.

Olen melko paljon ajan mittaan opiskellut huvikseni mm antiikin ajan maailmaa ja vanhimpia kulttuureita. Toki olen täysin harrastelija, mutta minulle on jäänyt mm Kreikan siirtokuntien perustamisesta sellainen käsitys, että niiden syynä oli erityisesti kaupankäynti.

Kun kauppa-asema on toisessa maassa, on kaupankäynti rutkasti helpompaa. Yhteydet kauppakumppaneiden kanssa ja mahdollisuus varastoida tavaroita vartioituihin paikkoihin ovat selvä etu.

Olet erinomaisen oikeassa siinä, että tuolta 2.500-3.500 vuoden takaa ei ole saatavilla paljoa todisteita silloisten kansojen toimien tarkoista syistä. Paljon jää päättelyn ja arvausten varaan kirjallisten lähteiden puuttuessa tai niiden ollessa epäluotettavia.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine Vastaus kommenttiin #6

Antiikin aikana oli kyse vallasta, rahasta, polarisaatiosta, sekulaarisaatiosta, perinnäistavat, uskonnot, niskuroivat valtiot, hallitsevan luokan ja plutokratian muuttuminen kastiluokaksi, suosikki- ja lahjontajärjestelmä ( panem et circenses ), hallinnon muuttumisesta kyttäys ja kaiken kattavaksi holhoukseksi.

Euroopan rikkaat ja korporaatio on rikastunut Kiinalla ja Intialla, joka on johtanut siihen että köyhät köyhtyvät entisestään ja keskiluokka köyhtyy hitaasti mutta varmasti. Meillä on siis samat merkit ilmassa kuin antiikin "monikansallisilla Unioneilla". Demokratia on muuttunut kansalle itsestään selvyydeksi, jonka eteen ei tehdä työtä tai taistella sen vuoksi. Yhteiskunmassa vallitsee ilmapiiri "evvk".

Näihin luhistui antiikin sivilisaatiot, emme ole oikeastaan ihmishistorian muuttuuneet ollenkaan.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Varhaisimman Utopian esitti Platon "He Politeia", Rooman valtakunta oli Utopia myös, mutta muuttui pahaksi Dystooppiseksi malliksi ja viimeisen naulan löi Kakotopiamainen yhteiskuntamaalli, jolla käytännössä lähti nk. mopo käsistä ja se oli hyvin ontto sisältä. Itä-Rooman kansanosa kesti, koska "koheesio" oli voimakas.

Tämä heebo on tutkinut näitä "utopioita" https://fi.wikipedia.org/wiki/Polybios

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Voisivatko antiikin kulttuurin asiantuntijat järjestää opetusta vapaaehtoistyönä? Tuskin noin tärkeä aihe voi yhteen virkaan kaatua. Ta7 voisivatko humanistit etsiä tiedekunnasta vähemmän tärkeitä oppiaineita karsittavaksi?

Käyttäjän TuuliAhlholm kuva
Tuuli Ahlholm

No, tämä antiikin tutkimus ja opetus on meidän työtä, että kysymyksesi on vähän niin kuin että mikseivät putkimiehet voisi käydä korjaamassa kylpyhuoneita ilmaiseksi. Kyllähän suurin osa meistä humanisteista tekee myös jotain työhönsä liittyviä juttuja ilmaiseksi silkasta rakkaudesta aiheeseen ja velvollisuudentunnosta, esimerkiksi antaa ilmaisia yleisöluentoja, järjestää yleisötapahtumia museoissa tai kirjoittaa blogia tms.; Khelidon.fi:ssä (http://khelidon.fi/) suomalaiset antiikintutkijat kirjoittaa mielenkiintoisia artikkeleita antiikista ihan vaan yleisön iloksi. Mutta yliopiston perusopetuksen järjestäminen opiskelijoille on valtava urakka, jota ei todellakaan voi hoitaa vain heittämällä ilmaisluentoja silloin tällöin. Jonkun pitää hoitaa kaikki yliopiston hallinnolliset asiat, suunnitella oppikokonaisuudet, valmistella opetustunnit, lukea ja arvostella opiskelijoiden kurssityöt, olla saavutettavissa sähköpostilla ja niin edespäin - tämä on valtava ja aikaa vievä urakka joka kyllä vaatii sen, että siitä opetuksesta myös maksetaan. Kyllä mekin, ihan niin kuin kaikki muutkin, tehdään töitä ansaitaksemme elantomme, ei vain tuhlataksemme päivän tunnit johonkin.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Putkimiesvertaus oli loistava! Yksityiselle, markkinaehtoisesti toimivalle antiikin tutkimuksen instituutille on varmasti tilausta, sillä putkimiehillekin on.

Helsingin yliopistolla lienee siinä määrin autonomiaa tallella että se voi tehdä valintoja opetus- ja tutkimusresurssien allokaatiosta. Itsekin mielelläni kohdentaisin esimerkiksi valtion ja kotikuntani Helsingin resurssit toisin, mutta kun kaikella muullakin on puolustajansa, ja näköjään he ovat usein enemmistönä.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Antiikin sivistys ja perinne kuuluvat nyky-yhteiskunnassa roskiin.

Kuten kommunistit, jotka loivat uuden historiattoman ihmisen (homo sovjetivus), myös nykyinen mediavetoinen sivistyksemme perustuu valheelliselle ihmiskäsitykselle, näennäiselle edistyksellisyydelle ja historian unohtamiselle.

#homeroksestaviis
#suvaitsevaisuus

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Mikä vika barbaareissa? Aika rasistista, kuten muuan poliitikko sanoisi (taas)

Brabaarit ovat koleita IMO.

http://asfalttikukka.blogspot.fi/2018/05/house-of-...

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Ilman antiikin tietämystä ei ymmärrä nykymaailman lähtökohtia jo ihan siitä syystä, että mikään ajatus ei ole uusi ja ennenkaikkea siksi, että jo Platon väitteli sofistien kanssa (nykypäivän tämänkin palstan sofistien kanssa ei pysty edes väittelemään joten ollaan menty kehityksessä vain taaksepäin)

Arkkitehtuurista tai taiteesta ei ymmärrä mitään ilman antiikin tietämystä.

Yliopiston politikointi on silti perseestä ja osuu omaan nilkkaan kuten tässä tämä etnisyys osa, juu, ihan totta, Rooman valtakunta oli aika iso ja jo silloin oli tummia ja mustia ihmisiä, eri etnisyyksiä! Melkoinen oivallus. Keisari Septimius Severuskin oli musta / tumma berberi ja vaikka ei olisikaan ollut ei se ihonväri ollut määräävä tekijä edes silloin, Afrikan & Egyptin vilvavarat ja provinssit olivat erittäin tärkeitä. Oikea kysymys kuuluukin miten Rooman valtakunta pysyi niinkin pitkään kasassa niin valtavalla alueella? Pääkäsite taitaa olla Rooman laki, nykytermein erilaisuutta suvaittiin toki mutta rajansa sillä ja jos liikaa rettelöi ja ei noudattanut yhteisiä pelisääntöjä päätyi pahimmassa tapauksessa ristille. Ei Rooma ollut monikulttuurinen vaan monietninen, -kansallinen suurvalta jossa aina lopulta palattiin Rooman kulttuuriin, tapoihin, sääntöihin, lakeihin primus motorina.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Paljon argumenttina käytetään tätä ns. kaltevaa pintaa, eli että jos juuri nyt tätä nimenomaista opetustuolia ei täytetä, niin se johtaa sekasortoon ja sivistyksen romahdukseen.

Voi kysyä että paljonko on paljon ja mikä kulttuurin ja sivistyksen määrä on riittävä, jotta peloteltua romahdusta ei tapahdu? Puolustajien mielestä mikään ei ehkä ole riittävää tai ainakin vähintään juuri nykytaso on säilytettävä.

Paljonko on paljon voidaan kysyä siitäkin huolimatta että se ei olisi jonkun mielestä relevantti kysymys. Kun pelon taustalla on kuitenkin muiden alan tutkijoiden ja opettajien työpaikat.

Pekka Siikala

Koska olen jo 70 täyttänyt kuulun vielä niihin, joille koulussa tarjoiltiin sivistystä. Yksikään opettaja ei koskaan puhunut sanallakaan työurasta, työpaikoista eikä ammatinvalinnasta. Antiikin historia tuli kuitenkin tutuksi, kuin muukin ns. sivistys.

Olen tyytyväinen.

Juha Hämäläinen

#19. Kuulun samaan joukkoon, jolle historiamme kuvattiin hyvin eikä jätetty meitä ilman menneisyytemme syvää ymmärrystä.

On säälittävää nähdä nuorta polvea, joka ei tiedä ihmisen historiasta mitään ennen 1990-lukua. Kyllähän sellainen yksilö on ajan mittaan täysin tyhjän päällä ymmärtämään maailmaa.

Käyttäjän HeikkiLakkala kuva
Heikki Lakkala

Mitä tuoohn enään on lisättävää. Paitsi ehkä se, että yliopistot kapitalisoituvat eli ne joutuvat markkinoiden maailman alisuuteen, aivan kuten terveydenhuolto tai kohta kai museotkin. On jo törkeää sinänsä, että Suomessa on tähänkin asti ollut alalla vaiin lehtoraatteja eikä professuureja. Myynti kelvoton ala ja piste... Olen havainnut saman tendensssin omalla alallani, jossa teen väitöskirjaa, eli saksanvkääntämisessä ja tulkkauksessa, vaikka sen luulisi olevan ns. hyödyllinen, kuten ranskan tai espanjan.

Talibaanit räjäytttivät paskaksi korvaamattomia historialllisia aarteita. Meidän maamme seuraa perässä: me pidämme huolen siitä, että seuaavia råjäytettäviä ei ole edes tutkittu ja dokumentoitu - mutta kun se xxx miljardia sästöjä pitää jostain muka repiä vastoin talouietietedijöiden käsitystä yhdessä maailanistorian vauraimmassa maassa - ei me nyt viittä professuuria köyhempiä olla kuin ruotsalaiset.

Terveisin enosi Heikki, joka ei koskaan vielä ole tippunut veneestä.

Toimituksen poiminnat